Pedro I
Pedro I Pedro IV | |
---|---|
Brasilian keisari | |
Valtakausi | 12. lokakuuta 1822 − 7. huhtikuuta 1831 |
Kruunajaiset | 1. joulukuuta 1822 |
Seuraaja | Pedro II |
Portugalin ja Algarven kuningas | |
Valtakausi | 10. maaliskuuta 1826 − 2. toukokuuta 1826 |
Edeltäjä | Juhana VI |
Seuraaja | Maria II |
Syntynyt | 12. lokakuuta 1798 Queluzin palatsi, Lissabon, Portugali |
Kuollut | 24. syyskuuta 1834 (35 vuotta) Queluzin palatsi, Lissabon, Portugali |
Hautapaikka | Brasilian itsenäisyyden monumentti, São Paulo, Brasilia |
Puoliso | Maria Leopoldina Leuchtenbergin Amélie |
Lapset | Kuningatar Maria II Prinssi Miguel Prinssi João Carlos Prinsessa Januária Prinsessa Paula Prinsessa Francisca Keisari Pedro II Maria Amélia |
Koko nimi | Pedro de Alcântara Francisco António João Carlos Xavier de Paula Gonzaga Pascoal Cipriano Serafim de Bragança e Bourbon |
Suku | Bragança |
Isä | Juhana VI |
Äiti | Carlota Joaquina |
Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Nimikirjoitus |
Pedro I (suomeksi myös Pietari I); (12. lokakuuta 1798 Lissabon[1] – 24. syyskuuta 1834, Lissabon, Portugalin kuningaskunta) oli itsenäisen Brasilian ensimmäinen keisari ja Portugalin kuningas Pietari IV.[2]
Suku ja lapsuus
Pedro de Alcântara Francisco António João Carlos Xavier de Paula Gonzaga Pascoal Cipriano Serafim de Bragança e Bourbon oli Portugalin kuninkaan Juhana VI:n (João VI) ja infanta, prinsessa Carlota Joaquinan (1775–1830) toiseksi vanhin poika. Hänen äitinsä oli Espanjan kuningas Kaarle IV:n ja Maria Luisan vanhin tytär. Pedrolla oli kahdeksan sisarusta. Hänen vanhempi sisarensa Maria Isabel (1797–1818) avioitui Espanjan kuningas Ferdinand VII:n kanssa. Nuorempi veli Miguel de Bragança, Mikael Anastaja (1802–1866), jota tasavaltalaiset kutsuivat "Vallananastajaksi "Portugalin kuningas vuosina 1828–1834, kunnes joutui luopumaan kruunusta sisällissodan 1832–1834 jälkeen.
Isä, kuningas Juhana VI pakeni vuonna 1807 perheineen Napoleonin valloituksia Brasiliaan, jolloin Rio de Janeirosta tuli tosiasiallisesti Portugalin imperiumin pääkaupunki. Kuninkaan palattua 1820-luvulla Portugaliin maa menetti monet etuoikeuksistaan, mikä raivostutti kansallismieliset. Kruununperijä Pedro, joka oli jäänyt Brasiliaan, asettui kansallismielisten puolelle ja tuki jopa vuonna 1820 puhjennutta kapinaa Portossa.[1]
Brasilian keisari
Kieltäydyttyään palaamasta Portugaliin hän menetti asemansa kruununperillisenä, ja hänet alennettiin hovin edustajaksi Brasiliassa. Pedron saatua uutisen hän julisti ”Itsenäisyys tai kuolema!” ja hänet julistettiin Brasilian keisariksi 12. lokakuuta 1822 ja kruunattiin keisari Pedro I:ksi 1. joulukuuta 1826.[1]
Avioliitot ja lapset
Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Itävallan arkkiherttuatar Maria Leopoldina (1797–1826), joka oli keisari Frans II:n ja Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresan (1772–1807) toiseksi vanhin tytär. Heille syntyi seitsemän lasta, Maria Leopoldina kärsi useita keskenmenoja ja kuoli yhdeksännen raskautensa keskenmenon komplikaatioihin 27-vuotiaana.
- Maria II (4. huhtikuuta 1819 –15. marraskuuta 1853), Portugalin kuningatar 1826–1853, avioitui ensin Auguste de Beauharnais'n, Leuchtenbergin herttuan kanssa, joka kuoli muutama kuukausi avioliiton jälkeen. Avioitui toisen kerran Saksi-Coburgin ja Gothan prinssi Ferdinandin kanssa, josta tuli kuningas Ferdinand II ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Heille syntyi oli yksitoista lasta. Maria II oli veljensä keisari Pedro II:n kruununperillinen, kunnes hänet suljettiin pois Brasilian perintölinjasta lailla nro. 91, 30. lokakuuta 1835.
- Miguel, Beiran ruhtinas (26. huhtikuuta 1820), syntyi kuolleena
- João Carlos, Beiran ruhtinas (6. maaliskuuta 1821 – 4. helmikuuta 1822), kuoli alle vuoden ikäisenä
- Januária, Brasilian prinsessa (11. maaliskuuta 1822 –13. maaliskuuta 1901), avioitui prinssi Luigin Aquilan kreivin, Molempain Sisilian kuninkaan Frans I:n pojan kanssa. Heille syntyi neljä lasta. Tunnustettiin virallisesti Portugalin infantaksi 4. kesäkuuta 1822, ja katsottiin myöhemmin poissuljetuksi Portugalin perintölinjasta Brasilian itsenäistyttyä.
- Paula, Brasilian prinsessa (17. helmikuuta 1823 –16. tammikuuta 1833), kuoli 9-vuotiaana luultavasti aivokalvontulehdukseen, Brasiliassa sen itsenäistymisen jälkeen syntyneenä suljettiin pois Portugalin perintölinjasta.
- Francisca, Brasilian prinsessa (2. elokuuta 1824 – 27. maaliskuuta 1898), avioitui prinssi François'n Joinvillen ruhtinaan, Ranskan kuninkaan Ludvig Filip I:n pojan kanssa. Heille syntyi kolme lasta. Brasiliassa sen itsenäistymisen jälkeen syntynyt Francisca suljettiin pois Portugalin perintölinjasta.
- Pedro II Brasilian keisari (2. joulukuuta 1825 – 5. joulukuuta 1891), Brasilian keisari vuosina 1831–1889, avioitui Molempain Sisiliain kuninkaan Frans I:n tyttären Teresa Kristinan kanssa. Heillä oli neljä lasta. Brasiliassa sen itsenäistymisen jälkeen syntynyt Pedro II suljettiin pois Portugalin perintölinjasta, eikä hänestä tullut Portugalin kuningasta isänsä Pedro V luovuttua kruunusta.
Hänen toinen puolisonsa vuodesta 1829 oli Amélie von Leuchtenberg (1812–1873). Hänen isänsä Eugène Rose de Beauharnais (1781–1824) oli keisarinna Josefinen ja tämän ensimmäisen aviomiehen, varakreivi Alexandre de Beauharnais'n poika. Hänen äitinsä oli prinsessa Augusta (1788–1851), Baijerin kuningas Maksimilian I:n ja prinsessa Augusta Wilhelmina Maria von Hessen-Darmstadtin tytär.
Heille syntyi tytär Maria Amélia (1. joulukuuta 1831 – 4. helmikuuta 1853), Brasilian prinsessa, joka kuoli 21-vuotiaana tuberkuloosiin
Kuningas
Isänsä kuollessa Pedro I sai myös Portugalin kuninkaan kruunun Pedro IV:nä 10. maaliskuuta 1826. Hän asetti voimaan Portugalin uuden perustuslain, mutta hänet pakotettiin eroamaan 28. toukokuuta tyttärensä Maria II:n hyväksi. Koska Maria oli vain seitsenvuotias, Pedro IV asetti veljensä Miguelin valtakunnanhoitajaksi ja lupasi hänen naivan Marian.
Poliittisen kriisin jälkeen Pedro I erotettiin Brasilian keisarin asemasta viisivuotiaan poikansa Pedro II:n hyväksi 7. huhtikuuta 1831. Pedro I miehitti Azorit ja hyökkäsi veljeään Miguelia vastaan, joka oli ottanut haltuunsa Portugalin kuninkaan kruunun ja kumonnut Pedro I:n perustuslain. Kolmivuotisen sisällissodan jälkeen Miguel pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1834 ja ajettiin maanpakoon ja Maria II palautettiin valtaistuimelle.
Perintö
Pedro I kuoli syntymäpaikassaan Queluzin palatsissa 35 vuoden ikäisenä. Hänen maalliset jäänteensä sydäntä lukuun ottamatta palautettiin Brasiliaan vuonna 1972 maan 150-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä.[2] Pedro I:n toiveiden mukaisesti hänen sydämensä on säilötty kirkkoon Portossa Portugalissa. Vuonna 2022 sydän kuljetettiin muutamaksi viikoksi Brasiliaan osana maan 200-vuotisjuhlia.[3]
Lähteet
- ↑ a b c Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1033. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
- ↑ a b Dom Pedro I (1798–1834) Brazil Government Portal (englanniksi) (arkistoitu versio)
- ↑ Aittokoski, Heikki: Brasilian ensimmäisen keisarin Pedro I:n sydän tuotiin muutamaksi viikoksi Brasiliaan Helsingin Sanomat. 22.8.2022. Viitattu 22.9.2022.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pedro I Wikimedia Commonsissa
|